Mopon osto

Saavuttuaan Berliiniin menivät he heti rekisteröimään mopon, jonka Juha oli neuvonut Donille ja hommassa menikin aikaa vain parikymmentä minuuttia. Vakuutus sitten tökkäsikin pahoin koska Don väitti hänen kyselleen paristakin yhtiöstä vakuutusta minulle mutteivät yhtiöt halunneet myöntää mitään vakuutusta, edes liikennevakuutusta puhumattakaan kaskosta. Se pisti kyllä matkaajamme mietteliääksi, mutta eihän sinne oltu itkemään menty vaan mopon ostoon jotta eikun asiaan.

Sitäpä sitten ajeltiin kovasti koeajoja kyseltiin kaikki katkaisijat yms. Eniten jr:ää askarrutti renkaat joissa toki oli pintaa mutta kun ne olivat niin vanhat elikä kovettuneet ja haurastuneet sekä useita vuosia vanhat sytytystulpat mutta kun mopo kävi ei jr oikein voinut vaatia niiden vaihtoa ja renkaatkin pintansa puolesta kestäisivät Floridaan jonne olisi noin 3000 km. Muutama tunti siinä menikin ja välillä kulkijamme sai syötävää, kahvia ja suihkussa käynti mahdollisuuden. Kaikkenkaikkiaan matkaajamme oli perin mykistynyt ja hymyili kuin idiotismista kärsivä pikku poika mutta muisti kuitenkin pyytää Donia erottelemaan kauppalaskussa mopon ja kärryn (jonka sanamuodot oli Juha hänelle lähettänyt) ja vasta Helsingin tullissa jr:lle selvisi, että olisihan ne pitänyt eritellä kaikki muutkin hilppeet jotka jalon harrastuksen lopettanut Don työnsi mukaan, että silleen.

Iltapäivän alkaessa jr sitten lähti tienpäälle vaikka Don vaimoineen pyyteli jäämään yöksi. Matka taittui ihanassa auringonpaisteessa alla sileä uudehko asvaltti peräti 20 mailia jolloin pamahti haurastunut ylävesiletku vauhdin ollessa n.60 mph. Tankin ja pleksin välistä alkoi ruiskut melkoisen lämmintä ellei jopa kuumahkoa vettä avokypärän omaavan jr:n kasvoille melkoisia määriä ja samalla tankin alta roiskui suoraan vaihdejalan nilkkaan joka oli vai sukan ja puukengän verhoama. Tie ei onneksi ollut kovin pahalla mutkalla vaan kaarre oli kohtalaisen loiva ja jr onnistui suojelusenkelinsä suurella avustuksella pysäyttämään pyöränsä asfaltilla kaatamatta sitä, eikä vesi onneksi ollut vielä saavuttanut ihan täyttä kuumuuttaan tai se kerkisi jäähtyä ilmassa sen verran ettei jr muistuttanut kuin keitettyä rapua eikä sentään palanut rakoille (hyvä tyyppi tuo jr:n enkeli).jr siinä sitten alkoi pohtia jatkotoimenpiteitä ja paikalle saapunut ensimmäinen auto pysähtyi heti tarjoten apuaan. jr alkoi kokeilla puhelintaan ja totesi sen olevan katveessa ja pyysi autoiljaan viemään häntä takaisinpäin niin pitkälle että puhelin alkaa toimimaan. Matkan edistyttyä muutamia maileja eikä puhelin löytänyt kenttää keksi autoilija tarjota omaa puhelintaan jolla saikin yhteyden. Don lupasi heti hypätä työautoonsa ja tulla paikalle.

Sieltä Donin autosta löytyikin kaikki tarvittava työkalusto eikä purku tuottanut ongelmia vaan se olikin sitten vaikeampaa kun, Don ei hyväksynyt jr:n diagnossia vaan päätti mopon keittäneen ja poistettiin syyläri jonka sisällä olikin melkoisesti töhnää ja pienehköjä vihreitä klönttejä jotka johtuivat liiallisesta glykoolin suhteesta jäähdytysjärjestelmässä. jr yritti selittää Donille ettei se vesimäärä voinut tulla keittämisestä muttei häntä uskottu ja Don otti syylärin mukaansa ja lähti putsaamaansitä kotiinsa jr:n jäädessä moponsa luokse asettuen pientareelle pikku torkuille levollisin mielin kun homma oli sentään hoidossa.

Donin palattua pantiin mopo nippuun ja todettiin ettei se pidä vesiä sisällään ja eikun tankki irti ja katselemaan mutta, letku oli haljennut yläpuolelta ja siinäkin meni hetkinen ennekuin halkeama paikallistettiin ja taas Don lähti letku hakuun ja sopiva aihio saatiin autotarvikeliikkeestä josta leikattiin sopiva pätkä jonka paikoilleen saaminen sitten veikin ehkä tunnin mutta, sekin onnistui joski oli alkanut satamaan ja ilma alkoi hämärtyä juuri kun remppa viimein saatiin valmiiksi.

Viimein kulkijamme pääsi taipaleelle pientä sadetta päin muttei se mitään olihan hän ottanut sadepukunsa mukaan. Puolenyön jälkeen jossain Bostonin ja Nykin välillä alkoi nukuttamaan niin pahoin että, hän kävi hetkeksi nukkumaan parkkipaikan vieressä olevalle nurmikolle ja heräsi siitä reilun tunnin kuluttua ajatellen jaksavansa taas pitkän matkaa. Kuitenkin vähän ajan päästä ajettuaan kerran harhaan kun ei kyennyt enään lukemaan opasteita päätti hän hakeutua ensimmäiseen hotelliin nukumaan.

Hyvin nukutun viiden tunnin kuluttua nousi hän mennäkseen suihkuun ja sitten läheiselle huoltikselle aamiaiselle. Virreisestä rautakaupasta kävi hän ostamassa taskulampun ja pattereita varashälyyttimensä kaukopiippariin joka toimintasäteeksi Don oli sanonut 2 mailia.

Siitä alkoi varsinainen taivallus rytmillä suurinpiirtein 1,5 tuntia ajoa ja puoli tuntia taukoa koska eihän nyt mikään kiire ollut ja olihan se kiva katsella taukopaikkojen ihmisiä ja aistia muutenkin amerikkalaista ilmapiiriä.

Nykin kohdalla oli tie ikävässä kunnossa ja mopo monttuihin osuessaa alkoi päästellä ikäviä kolahteluja. Newyerseyn puolelle päästään hän sai tutkittua kolinan syyn eikä se ollut kuin yksi takalaukun kiinnitys pultti joka oli löystynyt. Oltiin lauantai iltapäivässä ja ilmakin alkoi olla jo oikeastaan kuuma jolloin sitten iski seuraava ongelma. Jo syyläriremontissa tavattuja glygooli kokkareita alkoi kerääntyä syyläriin ja jäähdytys alkoi oikuttelemaan. Kello oli jo niin paljon ettei normaaleja korjaamopalveluja ollut saatavilla mistään ja päivystävän korjaamoauton kutsuminen olisi ollut aika hintavaa. Illan saapuessa ilmakin alkoi jäähtyä ja pyörän lämpö alkoi pysyä siedettävissä lukemissa joten jr päätti ajaa jos vain jaksaisi vaikka koko yön mikä olikin sitten jälkeenpäin tarkasteltuna tosi hyvä ratkaisu.

Tuo tuossa yläpuolella voisi olla vaikka Floridan rajajoki ainakin jr yritti osua kyseiseen paikkaan kuvaamaan, tai sitten se on siitä lähistöltä mutta samanlaista rämettä se tuntui olevan koko niemimaa.

Varsinainen matkaa hidastava ongelma alkoikin sitten näiltä seutuvilta kun lämpö alkoi tavoitella 40 astetta siis näissä meidän asteissa ja jäähdytys pysähdyksiä alkoi tulla useampia muttei sekään saanut jr polttemaan kuin käsivartensa joihin hän ei tajunnut heti aamusta laittaa suojavoidetta (jo matkaan lähtiessä oli jr päättänyt olla polttamatta proppujaan mistään hinnasta ja se päätös piti).Lähempänä päämäärää alkoi sitten sytytyspuolikin oikutella ja taisipa siinä joku tulppakin sipata.

Perille kuitenkin päästiin ja Juha oli vastassa ja hän oli buukannut jr:lle hotelli huoneen suomalaisen omistamasta erittäin viihtyisästä hotellista. Mopo ajettiin hotellin sisäpihalle ja sitten kaupalle ostamaan kaljaa ja evästä kämpille. Sitten jr rupesi ottamaan harjakaisia jotka jr aamulla mittasi kahdeksi sentiksi viskiä ja kolmeksi kaljaksi.

Seuraavana aamuna pitikin sitten kipinkapin lähteä viemään mopoa huolitaliikkeen varastoon, jossa paikan suomalaiset omistajat tekivät jr:n vaikutuksen ulkoisella olemuksellaan ja kaikesta huokuvalla ammattimaisuudellaan eikä jr:n tarvinnut tätä ensivaikutelmaa isommin katuakkaan vaan pyörä oli hyvin lastattu ja muutenkin heidän puolestaan homma meni melkein putkeen.

Sitten Juha vei jr:n katsomaan amerikkalaisen mopokauppiaan varastoja joita Juha välittäisi Suomeenkin mutta tuo taalan kurssi sotkee bisneksiä tällähetkellä pahoin. Siellä jr vakuuttui solmineensa sellaiset suhteet että, hän uskaltaisi tilata tarvikkeita ja osia tarvittaessa myös mopoja jenkeistä ja taalan sen hetkisen kurssinkin (6,60) mukaan konttikuljetuksella olisi edullisempaa osien tilaaminen sieltä kuin suomalaisilta maahantuojilta tilaaminen. Siinä se päivä vierähtikin ja illaksi jr suuntasi Rosen paikkaan jossa saa mantereen parhaat kanansiivet eli wingit sekä hyvää olutta sekä maittavaa viskiä.

Viimeisenä matkapäivänä jr kävi tutustumassa paikalliseen kauppakeskukseen ja siellä pisti erityisesti silmään huipputeknologian kallis hinta ja se että jenkit olivat pykälän meitä perässä elikä esim. suomessa jo reilun puolivuotta myynnissä olleet 2,1 Mpiks. digikamerat olivat siellä vasta tulossa myyntiin sitten oli heidän typerä tapa tunkea kännykkään itseensä käyttäjän tiedot eli he eivät olleet vielä kuulleet kortista. Muutenkin kaikki oli siellä niin arvokasta ettei jr keksinyt mitään järkevää tuotavaa lapsille vaan ostipa sitten hätäpäissään lentokentältä sveitsiläistä suklaata.

Juha sitten kävi heittämässä kentälle ja taas seurasi tosi puuduttava lento Pariisin kautta Hesaan ja puhelimen palautus. Siitä alkoi lähes kahden kuukauden odottelu, josta seuraavassa osassa lisää.