Mopon osto
Tämä tarina on tosi ja kertoja elää.
Tarina alkaa sunnuntai aamuna kolmaskymmenes heinäkuuta kellon ollessa noin 9,30.
Motoristi jota tarinassa kutsutaan jr:ksi on avannut verkkoyhteyden ja alkanut jälleen
kerran etsiä jostain päin mailmaa kelvollista Voyageria, etsintä on alkanut jo
alkuvuonna MP:messujen kieppeillä ja alkaa tuntua jo hivenen toivottomalta.
Mutta tänä aamuna hän löytää jenkkien möhkökerhon sivuilta namun.
No tuttu mies Floridasta asialle ja kyselemään missä päin uutta mannerta mopo on ja illan suussa tulee masentava tieto Hyvärisen Juhalta. Mopo on lähes 3000 km:n päässä ja hän nyt ei oikein kerkiä katsomaan sitä kun nyt on sentään työssäkäyvä mies vaikkakin motoristi.
Tästä ei jr tietenkään vielä hermostu onhan hän koko kesän käynyt e-mail keskusteluja myyjien kanssa tosin tulokset ovat olleet sitä että, jossain vaiheessa myyjä aina ilmoitti myyneensä mopon kun joku öykkäri oli tullut ja ostanut kyseessä olleen mopon.
Siis jr alkaa kaikin keinoin suostutella myyjää hommaan mopon alas Floridaan jotta Juha voisi tarkistaa sen siellä ja maksaa sen sitten, muttei vaan mistään löydy keinoa. Esillä olivat esim. rekka kyyti jälkivaatimuksella ja myyjän lähtö viemään mopoa Floridaan, mutta myyjä Don Fauteux joka itsekkin oli motoristi vetosi työ kiireisiinsä koska hän on yrittäjä(kummaa touhua tuolla amerikassa, työ muka estää mopolla ajamista).
Siinäpä sitten vaan maanantai aamuna töihin pelko persiissä että, taas karkaa mopo alta. Päivä ja seuraavatkin menevät samaa rataa elikä, aamulla mailin tsekkaus ja mahdolliset vastaukset Juhalle ja Donille, sitten töihin miettimään miten sen saa suomeen ja illalla alkaa kiivas mailailu edestakaisin.
Perjantaina alkoi olla selvää että, itse sinne on mentävä ja Don lupasi pitää mopoa varattuna. Maanantai aamuna lippujen tilaus Air Franselta joka lennätti ihmisiä( ilmeisesti Gongorde mällin johdosta) edullisesti. Ankara duunien justeeraus jotta päästiin keskiviikko iltapäivällä koneeseen ja siitä sitten Pariisin kautta Newyorkkiin.
Ennen matkaansa jr otti yhteyttä vakuutusyhtiöönsä ja yritti saada matkakassansa vakuutettua, kun se oli pikkuisen yli vakuutusehtojen, muttei yhtiössä oltu ollenkaan myöntyväisiä asialle vaan nyt kun rahat oli jo vaihdettu sanoivat, että mikset ottanut matkashekkejä. (no mailmanmatkaajathan rakastavat riskejä ja kaivavat muutenkin aina tilaisuuden tullen verta nenästään).
Kymppi jäi kotiin odottelemaan muun perheen( kuusi kanaa, kaksi kukkoa, koira ja nainen) kanssa.
Lentomatkat nyt ovat vain ja ainoastaan lentomatkoja joten se siitä. Puhelin oli varattu vuokraamosta kentällä ja se oli OK. mutta sellainen pikku episodi tapahtui kentällä kun jr oli viisaana miehenä varustautunut ainoastaan lentolaukulla ettei hänen tarvitsisi JFK:n kentällä odotella matkalaukkuaan vaan pääsisi nopeasti siirtymään bussiterminaaliin niin kentän turvatarkastuksessa hänen sveitsiläisestä linkkuveitsi/hohdin mysteeriostaan löydettiin terien lukitus ja kalu joutui ruumaan. No onneksi linkkari tuli pikaisesti hihnalta eikä kiire ollut kova.
NewYorkkiin saavuttuaan jr körötteli taksilla Greyhoundin terminaalille ja onneksi hänellä oli niin vähän aikaa ettei pakistanilaista syntyperää oleva taksikuski kerinnyt ajeluttamaan häntä oiken kauhean pitkää reittiä. Se on tuo Greyhound oivaltanut tämän netin käytön niinkuin asiakas lähtöisesti ja jr:kin oli jo suomessa voinut tarkistaa kaikki bussien aikataulut ja vaihdot niin että homma toimii. Ainoa huono puoli oli ajanpuute eikä hän voinut tehdä varausta vaan piti luottaa siihen että bussissa on tilaa (no busseissahan on aina tilaa, vai mitä bussikuskit)
Bussiterminaalissa lipun osto sujui täysin ongelmitta kun jr oli tajunnut tulostaa reittinsä kaikkineen vuoronumeroineen mukaansa.
Sitten alas pohjakerrokseen josta bussit (hauska sana tuo bussi) lähtevät. Matkaajamme laskeutui liukuportaita ajatuksiinsa vaipuneena ja jatkoi muutamia askeleita aulassa samalla ympärillensä katsellen, askel alkoi ihmeellisesti puoltamaan kohti ylös meneviä portaita hänen rekisteröityä aulassa olevat kanssa matkustajansa. Nimittäin lukuisat NewYorkin kuuluisista jengeistä olivat paikalla edustettuina, muutenkin matkustajien keskimääräinen ihon tummuus oli huomattavasti korkeampi, kuin mihin hän oli tottunut edes lukuisilla kanarian matkoillaan.
Juuri ennen juoksuun säntäämistään hän onneksi huomasi pari poliisia aika lähellä ja tunnelma rauhoittui hieman. Rauhallisemmin tarkasteltuaan olikin lopputulos vain se etteivät nämä ihmiset olleet mitään rikollisia vaan ainoastaan ansioiltaan ehkä hiukan pienempituloisia kuin lentokentällä nähdyt ihmiset.
Bussia odotellessaan ja sämpylöitä syödessään jr tuli sellaiseen itseään mairittelevaan lopputulokseen että, jo suomessa valittu matka vaatetus (ool raitista ostettu jo aika hyvin rasvattu nahkatakki, vanhat farkut, tyylikkäästi vaihdepolkimen kuluttamat puukengät joinka laisia jo Artsi Nyqwist aikoinaan käytti) oli mitä mainioin suojavarustus jonka avulla hän maastoutui täydellisesti muuhun porukkaan ja eihän ne ryöstäjät tietystikkään täällä bussiasemalla mitään töitä ainakaan olleet tekemässä koska ne rahatkin tietysti olivat siellä lentokentällä niiden Bossin pukujen taskuissa (nytpäs ne olikin piilotettuina motoristin kalsareihin, sukkiin ja kypärän toppauksiin).
Sitten reittikartta.
Vaalean sininen= lentokone
Keltanen=bussi
Ruskea=Kawasaki
Pinkki=henkilöauto
Bussikyyti Nykistä Bostoniin meni sitten siinä yöllä torkkuessa ja aamulla jr vaihtoa odotellessaan söi aamiaisen. Bostonista Porthmounttiin olikin vain reilun tunnin ajomatka jossa Don jo hermostuneena odotteli.
Sitten startattiin kohti Berliini NH:ta henkilöautolla. Matkan aikana Don kertoili työstään joka oli ilmastointi- ja kylmäkone huoltoa ja asennusta. Periamerikkalaiseen tapaan hänkin oli sitoutunut aika lujaan työhönsä. Hänellä oli Berliinin lähes kaikkien kauppojen kylmäkoneiden ylläpito siten, että hänellä oli kotonaan päätteet joista näki kaikkien koneiden tilan ja hälyytyksen tullen hänen piipparinsa parkaisi ja kotona oli oltava kahden tunnin kuluessa toteamassa missä vika ja sitten korjaamaan välittömästi. Tätä hän oli tehnyt jo vuosia ja tällä kertomuksella hän ansaitsi jr:n säälintunteen koska hänhän ei tosiasiassa voinut harrastaakkaan mitään matkamotorismia.
Berliiniin he saapuivat parin tunnin ajon jälkeen.
Tästä sitten voi siirtyä seuraavaan osaan jossa ajetaan halki ameriikan.