Mopon osto
Saavuttuaan koti suomeen jr nukkui päivän ja ryhtyi ankaraan raadantaa saadakseen taloutensa kuntoon. Hän jopa työskenteli rakennuksilla peräti 12 tuntisia päiviä joskus jopa kuutena päivänä viikossa ja odotteli mopoaan.
3.10 oli mopo jo saapunut suomeen jr:lle ilmoitettiin asiasta jo 9.10 koska ehkä huolintaliikkeellä oli ollut kiireitä ja pitäähän KRP:lle jättää aikaa tarkistaa mopo sen he ovat kylläkin delegoineet terminaalin työnjohdolle jota he ansiokkaasti ovat tehtävään kurssittaneetkin. Tämän kaiken kertoi jr:lle terminaalin työnjohtaja joka oli Voyagerikin lailliseksi todennut. 12.10 ei tarvittavat paperit vielä olleet tulleet postissa jota jr odotti laatikolla ja Ullalle siitä mainittuaan Ulla käski soittaa huolintaliikkeeseen kun yleisin syy postin viivästymiseen on ettei kukaan ole muistanut postittaa sitä. No sitten vaan numero esille ja soittamaan, sen numeron joutui jr kylläkin kysymään Juhalta kun typeryyksissään ei tajunnut kirjoittaa sitä ylös silloinkun soittivat liikkeestä (tarinassa tulee toistekkin esiin tämä sama asia) ja liikkeestä alettiin heti ankarasti syytellä suomen postin alaarvoista toimintaa ja suoritettiin rituaali ositetietojen tarkistamisineen läpi ja käskettiin soittaa alku viikosta uudestaan jos kirje ei ole tullut. jr oli pikkuisen huolestunut asiasta koska kirjeessä oli mukana alkuperäinen title joka yksiselitteisesti tarvitaan tullauksessa ja ajoneuvoveron maksussa eikä asetuksessa lue mitään korvaavista papereista. Onneksi tarinan suojelusenkeli tuli taas ja hoiti homman, elikä seuraavana päivänä oli kirje laatikossa ja Ulla oli ympäröinyt postileiman joka oli 12.10 eli kyllä Ulla tiesi. jr oli mennyt aamupäiväksi töihin ja puoliltapäivin kotiin tullessaan löysi kirjeen, kyllä siinä taas oli iso (124 kg) mies onnellinen ja heti soittamaan Dalttonin Rapelle jotta kerkiitkö talkoisiin ja Rapehan oli tietty. jr oli jo alkuviikosta tyhjännyt autonsa ja perävaunun jotta nouto onnistuisi.
Kärry perään ja Lohjalta kohti Hesaa ja Lepolammen kohdalla loppuu nafta kun jr saatanan nuukana miehenä oli laskenut pääsevänsä Bembölen TB:lle johon hänellä on yrityskortti ja sitten liftaamaan. jr ei oikein vakavissaan uskonut pääsevänsäkään helposti kyytiin mutta kyllä siinä sitten meni aikaa pitäisiköhän hänen esim. käydä parturissa ja ostaa vaikka vaatteita itselleen. Kyllä ne kyydit sitte löytyivät ja jr haluaakin kiittää kyyditsijöitään jos he sattuvat joskus tämän internet pullopostin lukemaan.
Kello kahdelta oli jr jätkäsaaren tullissa täyttämässä papereita ja kyselemässä jatko ohjeita jolloin tuli ilmi ettei mitään enään kyetä tällä viikolla tekemään paitsi pilkuttamaan. jr kuitenkin otti puhelinyhteyden ajoneuvotullausyksikköön tai jotain sinne päin ja kysyi viisaana miehenä valmiiksi ohjeita maanantaita varten. Tulliviranomainen sieltä sitten kertoi asian olevan hyvin simppeli koska kyseessä ei ollut Hoijakka niin sitä ei tarvitse käydä kuvaamassa, tule tänne vaan aamu kahdeksalta niin tullataan mopo pois ja he kyllä tullaavat irtaimiston ja kärrynkin (tässä kohtaa olisi taas pitänyt kirjata ylös kuka ohjeet antoi). Niinpä aika alakuloisena lähti jr pilkuttamaan mopoa terminaaliin jossa siilitukkainen nuorimies pyysi tarvittavia papereita nähtäväkseen ja kun valtakirjaa huolintaliikkeeltä ei löytynyt vaan poju itse papereita selaillessaan löysikin hän huolintaliikkeen laskun hän vaati kuittia nähtäväkseen jolloin jr niska lievästi punoittaen kysyi onko sana kuitti manhdollisesti synonyymi sanalle valtakirja ja hän oli laskunkin saanut vasta pari tuntia sitten, tässä vaiheessa oli keskustelun volyymi noussut jo potenssiin ja keksittiin soittaa huolitsijalla joka lupasi faksata valtakirjan ja mopo tuli pilkutettua. jr sitten kysyi onko hänellä mahdollisuutta nähdä mopoaan mahdollisten kuljetusvaurioiden toteamista varten johon vastattiinkin myöntyvästi ja siellähän se.
Pari pikku naarmua ja kärryn pienet riippulukot olivat häipyneet mutta muuten kaikki hyvin. Seuranaan sillä oli huutokauppaan meneviä rottapyöriä toivottavasti nekin saavat hyvän kodin. Siinä sitten tämä työnjohtaja jonka nimeä ei historiankirjoista valitettavasti löydy ( ajaa Sammatin suunnalla kotarilla) hän siinä sitten jutteli jr:n ja Rapen kanssa tovin ja kertoi kuinka KRP oli heidän isoimmille herroilleen kertonut tulevasta yhteistyöstä ja firmahan oli suostunut. Pomo sitten tarkistaa ja faksaa kaikkien maahantulevien mopojen numerot KRP:hen ja onhan se kuitenkin parempi näin kuin se vaihtoehto että, tienpäällä motoristilta viedään mopo epäiltynä varastetuksi. Sitten kohti Lohjaa ja Rape ilmoitti tulevansa mukaan maanantainakin, ilmeisesti tykkää katsoa kun muurarilla niska punottaa.
Maanantai aamuna oli sankarimme autotullausyksikön tiskillä sörnäisissä ja iloisesti hymyillen laittoi hän paperinivaskansa tiskille kysyen toiminta ohjeita. Erikoisen korkeaarvoinen vastaanottoapulainen ilmoitti lakoonisesti että, paperit sopii jättää tänne he kyllä sitten soittavat. jr ei uskonut korviaan vaan pyysi toiston äskeisestä joka oli kuitenkin saman sisältöinen. Ja taas niska punoittaa, onhan sentään muurareiden sesonkiaikaa ja matkaajamme työkiireet eivät antaneet mahdollisuutta oikein moneen rokuliin. Sitten alkaa jr artikuloida erittäin selväsanaisesti ja hiljaisella äänenvoimakkuudella niskan edelleen punoittaen jotta mikähän se nyt sitten mättää ja tullirouvavirkailijavastaanottaja sanoo tarkistuinsinöörien menevän kuvaamaa ja tunnistamaan kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat mopot ja hänhän ei tiedä koska kyseinen kuvaaminen tapahtuu. Siinä vaiheessa jr vetosi perjantaina saamiinsa puhelin neuvoihin ja virkailija hymyillen, ilmeisesti aavistaen ettei se kuitenkaan ottanut opastavan tullivirkailijan nimeä ylös, kuten myös olikin asianlaita kysyi kukahan nuo ohjeet oli antanut. jr koitti rauhoittua ja kysyi olisiko mahdollista suorittaa kuvaaminen nyt aamupäivän aikaan johon ei virkailijalla ollut mahdollisuutta antaa tietoa. jr sitten kysyi eikö siltä tarkastusinsinööriltä voi kysyä voisiko hän mennä kuvaamaan pikinmiten no sellaistahan ei sitten ilmeisesti viraston historian aikana oltu esitetty ja virkailijan alaleuka alkoi kuvainnollisesti väpättämään. Väpätyksen lopeettaakseen jr esitti, koska hän tiesi tarkan kellonajan, että sen perusteella ehkäpä myös poliisin avustuksella etsittäisiin tämä virheelliset ohjeet antanut virkailija jotta hänet saataisiin laillisen edesvastuun alaiseksi. Ja edelleen niska punoittaa. Keskustelun kiihtyessä virkailija lähtee viereiseen huoneeseen jonka ovi on auki ja tuo siellä istuneen (varmaankin kuunnelleen ja hihitelleen ihan mukavan tarkastusinsinööri) tiskille jolta jr sai itse kysyttyä kuvauksen ajankohtaa, joka sovittii heti kun insinöörit kerkiävät jätkään. jr lähti sitten suorittamaan irtaimiston ja kärryn tullausta myöskin jätkään jossa hän sitten myös tapaisi insinöörit (kaikki liikkuvat virkamiehet jotka esiintyvät jutussa liikkuvat pareittain, varmaan eksymisvaaran johdosta).
Sitten taas jätkään ja bunkkerin vireressä olevaan toimistorakennukseen kertomaan etteivät ajoneuvotullarit tullaa mitään muuta kuin ajoneuvoja. Toimistosta valitaan eniten mopoista tietävä virkailija ja aletaan jahkaamaan kun ei irtaimistoa ole eritelty kauppalaskussa, koska eihän niitä voi tullata nimikkeellä muut MP varusteet sillä tulliprosentti vaihtelee eri nimikkeillä reilun prosentin (olisi varmaan vaikuttanut asiaan useita markkoja tai pennejä). Tulliherra määräsi sitten jr:n tavarantarkastusryhmään tekemään inventaariota muutamasta vanhasta kypärästä ja nahkatakista sekä mopon varustelun yhteydessä yli jääneistä ruuveista ja muttereista. Tarkastajat sitten hyvin jyrkästi kieltäytyivät osallistumasta inventointiin vaan jr:n pitää itse kirjata paperille kaikki sälä ja tuoda heille lista joka jälkeen he tulevat tarkastamaan (olisivat he kyllä suuresta maksusta tulleet inventaarioon). Soitto terminaaliin ja jr:lle lupa kaivella tavaroita. Inventaariossa ei sitten kylläkään mennyt kuin puoli tuntia ja kerkisivätpä insinööritkin paikalle suorittamaan kuvaukset ja runkonumeron tarkastukset, heiltä pyysi jr kuittausta invetaarioon ja inssit naureskellen etteivähän he nyt ala taljaamaan mutta jättivät paperit sankarillemme jotta hän voi itse viedä ne mopon tullaukseen.
Kohti karhukoplan pesää ja pyytämään poikia paikalle, no heille ei ihan heti sovi ja jr määrättiin takaisin terminaaliin odottamaan tarkastusta joka tuli puolen tunnin kuluttua ja eihän siinäkään sitten muutakuin nimet paperiin ja asia oli selvä. Tarkastajat neuvoivat tullaamaan ensiksi rojut ja sitten vasta mopon joten siinäpä järjestyksessä sitten. Jätkän tullaaja sitten oikein ryhdistäytyi ja alkoi tullaamaan ja kärry meni ihan kivasti kunnes tuli irtosälän vuoro ja alkoi pohtiminen joka päättyi murahdukseen ja hän mänttäsi kaikki kohtaa muut MP varusteet ja eiku rahat pois.
Tässä vaiheessa tuli esille ameriikan huolitsijoiden ainoa moka joka oli se etteivät he olleet lupauksestaan huolimatta lähettäneet kuittia rahdista titlen mukana. Onneksi tullihenkilöt jostain syystä uskoivat jr:n suullisesti esittämän rahtihinnan eivätkä alkaneet arvioimaan yläkanttiin kuin pikkuisen, siitäkin kun joutuu suomessa maksamaan ALV:n.
Päivä alkoi olemaan puolessaan ja parivaljakkomme suuntasi kohti sompaa ja ajoneuvotullausta jossa alkoi lounastauko (taas saapui se enkeli ja sai yhden virkailijan laistamaan ruokailun) joten jr pääsi tunnissa luukulle. Se homma hoitui parissa kymmenessä minuutissa ja jr:n kysyessä kevättä varten ohjetta ajoneuvoveron laskennan perustana olevasta taxfree hinnasta ja tarjosi internet osoitetta amerikkalaiselle myyjälle sanoi virkailija varmemmaksi tavaksi tilata talven aikana oikea painettu hinnasto joka sitten taatusti kelpaa, kunhan ei ole yli 3 kk:ta vanha. Yhtäkkiä jr totesi paperihommat valmiiksi ja eiku kohti jätkää ja terminaalia jossa odotti terminaalilasku joka oli mentävä maksamaan ensiksi. Ja sitten kohti ahtauslikkeen toimistoa jossa kassa neiti oli lähtenyt lounaalle eikä paikallaolijat voineet ottaa kuin tasarahaa jota jr:llä ei ollut. Sitten taas kipaisu kohti Tallinnaterminaalia jossa poikamme nauttivat kello kolmentoista kahvit ja saivat rahan rikottua. Sitten taas toimistolle ja maksu onnistui.
Alkoi lastaus.
Jossa ei sitten mitään vaikeeta ollutkaan, ainoastaan pleksi oli pari senttiä liian korkea mutta stongasta painamalla meni mopo sisään.
Ja kohti Lohjaa nähtiin maanantai iltapäivallä etenevän tämä kyseinen yhdistelmä vauhdin ollessa n. -20 km/h alle nopeusrajoitusten ja muutaman kerranpa tuo juna pysähtyi tarkastamaan kuorman kiinnityksiäkin. Sitten revohkan tultua mopon uuteen kotiin keksittiin vielä yksi pikku ongelma, kun kotopihalla ei ollut terminaalin kaltaista luiskaa jouduttiin auto ajamaan etupyörillään ratapölkyistä rakennetun pukin päälle joka reippaat motoristimme laativat hetkessä.
Dalttoni siellä ihmettelee mikä ihme se menee suomalaiseen motoristiin joka ostaa tuommoisen joulukuusen muttei hän tohdi murtaa sankarimme sydäntä ilkeämielisillä kommenteilla vaan kannustavasti toteaa että, puretaan talvella rungolle ja halkastaan kone niin nähdäänpä sitten mitä se on syönyt. Sitä jr:kin on jo pohtinut ja jääkaapin ostettuaan alkanee ilmeisesti purkuhommiin.
Siellä se kyyhkyspari odottelee talven tuiskujen tuiverrusta kotopesässään ja ehkä jo ensi keväänä voimme odottaa että, tallista ryömii iloisesti jokelteleva Kawasaki mönkijä ulos auringonpaisteeseen.